Tämä kevät on ollut monin tavoin haastava. Perheet ovat olleet täysin uudessa tilanteessa ja koululaisten kesälomaa odotellaan monessa kodissa erityisen innoissaan.
Koronan myötä hyvin monissa perheissä arki on eletty kotona, kaikesta totutuista toimintaympäristöistä etänä. On tehty työt etänä, käyty koulua etänä, tavattu terapeutteja etänä, mahdollisesti harrastettu etänä ja ylläpidetty ihmissuhteita etänä. Arjen rutiinit ovat siis täysin muuttuneet.
Elämä etänä on nykyään mahdollista, mutta kyllä täytyy todeta, että ihminen kaipaa kohtaamisia kasvotusten ja että etäelämän haasteet ovat vieneet voimia. Toki etäelämä on mahdollistanut paljon uutta ja helpottanut myös sosiaalista kuormittumista osalla meistä. Lisäksi etelämä on palauttanut meitä perusarvojen äärelle ja opettanut arvostamaan ympärillämme olevaa sekä havahduttanut, ettei mikään ole itsestäänselvää.
Meillä Tuopalla toimintaa on riittänyt. Valvotut tapaamiset, nuorten jälkihuolto ja ammatillinen tukihenkilötoiminta on pyörinyt miltei ennallaan, ryhmämuotoista toimintaa lukuun ottamatta.
Tukihenkilötoiminnassa koulunkäyntiin liittyvät asiat ovat näyttäytyneet paljon kevään aikana. Olemme tukeneet parhaamme mukaan koululaisia etäopiskelussa. Olemme toimineet herätyskellona, kontrollina ja tukeneet tehtävien teossa. Olemme yhdessä lukeneet Wilma-viestejä ja tsempanneet oppilaiden lisäksi myös vanhempia. Olemme tukeneet oppilaita takaisin lähiopetukseen ja kulkeneet rinnalla myös muutoksen aiheuttamissa haasteissa. Lisäksi olemme siirtäneet katsettamme tulevaan syksyyn ja jo ennalta tukeneet mahdollisissa nivelvaiheissa. Tämän kaiken lisäksi olemme pyrkineet myös viemään ajoittain ajatukset pois koulutehtävien ääreltä ja tehneet jotain ihan muuta.
Kouluissa kevätlukukausi häämöttää loppuaan ja sen myötä myös todistusten jako lähestyy. Meillä Tuopalla ei juhlita kymppejä todistuksissa tai määritetä lapsia ja nuoria koulumenestyksen kautta. Meille jokainen lapsi ja nuori on omalta osaltaan onnistuja. Joku on käynyt vuosiluokkansa moitteitta läpi ja siirtyy sujuvasti seuraavalle vuosiluokalle. Samalla joku toinen tuskailee viimeisiä tehtäviään ja saa suoritettua juuri ja juuri yhden oppiaineen vuosiluokaltaan loppuun – saapa kuitenki suoritettua sen, jes! Joku on ollut yksin koko vuoden, mutta silti sinnikkäästi koulua käynyt ja jossain sisimmässään edelleen toivoo ja uskoo, että ensi syksynä välitunnilla olisi edes yksi juttukaveri. Jollakin on koulunkäynnissä pitkä tauko ja kuntoutumisen myötä ensi syksynä häämöttää jälleen koulu, uusi luokka ja uudet kuviot. Joku on siirtymässä pienluokasta isompaan ja joku toisin päin.
Kaikki nämä edellä mainitut ovat otteita elävästä elämästä ja ovat osa monien perheiden arkea. Ei sillä, ettei menestyksestä saisi iloita ja tuulettaa, mutta haluamme muistuttaa, että menestymistä on niin monenlaista. Me Tuopalla muistamme kannustaa kaikkia omalla tavalla elämässään menestyneitä ja toivomme, että myös nämä menestyjät muistetaan. Lapsille ja nuorille on tärkeä muistaa sanoa ääneen, kuinka ylpeitä me heistä olemmekaan – ja mehän ollaan!
Tässä kuvia touhuistamme kevään ajalta.
Olemme toimineet monipuolisesti rajoitteet huomioiden, mielikuvitusta käyttäen ja lähialueen luontoa hyödyntäen.
Asemakadulla on tapahtunut muutakin kuin asiakastyötä, sillä työntekijät ovat heiluneet maalitelojen kanssa useampanakin päivänä toimitoiloissamme. Siispä jotain näkyvääkin on saatu aikaan.
Talon uudet pyörät ovat vielä varsin kokemattomia retkikavereita, mutta uskomme, että kesän jälkeen pyörilläkin on monta tarinaa takana.
Ja loppuun lohdutuksen sanana tieto siitä, että myös Tuopan työntekijät ovat joutuneet käyttämään mitä erikoisempia työtiloja poikkeusolojen vuoksi töistä ja perhe-elämästä selvitäkseen etäelämän aikana.
